lauantai 1. joulukuuta 2012

♛ TALVI MASIS


Ehkä on normaalia elää menneitä aikoja uudestaan runojen ja satujen kautta. Ehkä on täysin ok itkeä yhä uudestaan tietylle kohdalle ja katua menneitä päätöksiä . Silti mä toivon joka ilta ja joka kerta kun ripsi putoo tai kello on 11:11 . Mä toivon ja rukoilen että voisin edes hetken aikaa tietää miltä tuntuu olla ilonen , onnellinen ja rakastettu . Miltä tuntuis seurustella , kertoo muille ja suudella julkisesti . Ei kai koskaan ole liian myöhäistä kasvaa ja oppia elämästä ja itsestään lisää . Joskus on vain hukassa , ja tarvitsee jonkun joka muistuttaa mihin suuntaan olikaan menossa .
pyyhe pääl
ei siks et oot märkä
vaan peittää sun kädet,
ne punaset viillot
mustat jäljet poskil
ei se vesi sun kajaalei saanu leviin,
vaan sun silmät on saanu kärsii
haiset sairaalta,
et oo,
vaan koska mieles on kärsiny

I'm the deepest cut
I'm the deepest wound
I'm the deepest lie you ever told
I'm the hardest part
I'm the blackest heart
I'm the darkest night that's way too cold





































2 kommenttia:

  1. oo oliver ♥ ps kiva blogi pirre (: t päätäseinäänkolauttelevahuoneessanumero13

    VastaaPoista